Päivän polttavia kysymyksiä

Miten ehkäistä rakko ylävuoristokengässä? Mitä ottaa mukaan Norjaan? Milloin työnteko kannattaa?
Jos aloittaa käänteisessä järjestyksessä, niin luterilaisen työmoraalin mukaan aina! Koska hän joka ei työtä tee, ei pidä myöskään syömän. (hän joka ei syö laihtuu ja kuolee...) Toisaalta yhteiskunnassa vallitsee tilanne, joka vaikeuttaa nälkä kuolemaa kovin paljon. Jos yrität olla syömättä päädyt sairaalaan...hoitamaan syömis ongelmaa. Mutta takaisin alkuun. Onko tehtävä työtä ja kuinka paljon? Ja saako sen itse päättää? Näyttää taas siltä, että on enemmän kysyttävää kuin vastauksia. Työnteko näyttää kannattavan silloin, kun se mahdollistaa asioita joista pitää...jos sattuu pitämään esineistä, niin voi olla töissä paljon koska esineet voi hamstrata kotiin ja sitten olla onnellinen ja jatkaa työn tekemistä. Mutta jos mielenkiinnon kohteesi ovatkin abstrakteja...tai siis ei esineitä, niin tilanne vaikeutuu. Kyse on oikeastaan siitä mihin hintaan suostut luopumaan ajasta, jonka voisit viettää siellä missä oikeasti haluat. Helpolta kuulostava ratkaisu olisi hankkia työ josta pitää ja jossa saa onnistumisen kokemuksia. HERÄTYS!!! Ok! sellaista ei ehkä ole, vai onko? Onko epävarmuus riittävä syy luopua optimin etsimisestä? (taas kysymys) Vai tulisiko muokata ympäristöä sen mukaan, että voisi nauttia ja viihtyä työssään? (ja taas) Kohtuus kaikessa! Paitsi suklaan määrässä! Luulen, että ihminen, joka on rehellinen itselleen ymmärtää milloin on kuljettu loppuun ympäristön muokkaaminen ja milloin kyseeseen tulee sen vaihtaminen. Tämän lisäksi on varmasti koko joukko harmaata aluetta joilla ihmiset luistelee. Esim. Jos sinulla on asunnosta lainaa siedät todennäköisesti lipevää pomoasi pidempään kuin se jolla ei ole ns. penniäkään kiinni. Ja toisaalta pitääkö kärsiä jos voi laittaa pirtin myyntiin jne. jne.
Pähkinän kuoressa! Ole onnellinen tee niinkuin parhaalta tuntuu ja jos päätöksen jälkeenkään ei onni löydy, niin jatka etsimistä! Jos jää paikalleen synkkyyteensä, se varmasti jatkuu. Jos lähdet liikkeelle elämä voi vaikka muuttua...parempaankin suuntaa!
Seuraavaksi. Mitä ottaa Norjan reissuun mukaan? Ei harmainta aavistusta! Mutta onneksi se on vasta keväällä.
Ja lopuksi... Kokeile compeedia ja tupla sukkia. Toimii!

Onnellisuus

Nykyihmisen suurin ongelma lienee, kuinka pysyä onnellisena kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä? Elämiseen tarvitsee lopulta kovin vähän. Meillä täällä, missä kaikki on saatavilla, usein pelkkä päätös, että valitsee olla onnellinen riittää. Päätös sisältää sen onko onni tässä ja nyt vai löytyykö se jostain kauempaa. Jos onni on aina seuraavan mäen, mutkan tai vuoren takana ei elä onnellisesti vaikka kaikki olisi hyvin. Eli kyse ei ole päämäärästä pelkästään vaan myös matkasta. Olipa kyseesä 4 trädi reitti tai 8 sportti tai maailman korkein vuori tai elämä. Aina yhtä paljon kuin päämäärän tulee olla kirkas, tulee tämän muuvin tai herkän klipin tai siirtymisen leiristä toiseen tai päivän olla kirkas. Jos et tiedä miksi elät, voitko sanoa eläväsi? Miksi nähdä vaivaa, jos ei ole päämäärää? Itse olen jossain vaiheessa tajunnut sen, että olen oikeastaan jo matkalla perillä. Jo matkalla teen sitä mitä päämäärässä odottaa. Mitä se sitten on? Mitä minä teen? Ylistän luojaani ja Herraa Jeesusta Kristusta siitä mitä sain, saan ja tulen saamaan. Kun sydän on täynnä kiitosta niin sinne kovin vähän mahtuu katkeruutta, vihaa, tyytymättömyyttä ja epätoivoa. Elämä on kivaa ja kiitän siittä Kalliotani.

ps. pyörä pöllittiin tossa viikolla, mutta nyt se tuntuu jo kovin pieneltä murheelta. Herra on hyvä.

kun mikään ei riitä

Mikään ei riitä. En ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin. Kaiken lisäksi aika kuluu liian hitaasti. Jääkiipeily kelejä ollaan odoteltu siitä lähtien kun rollomixetin sivuilla oli tietoa että pian pakastaa...rovaniemellä.
Prismasta ostetut sopuhintaiset nomiccini ovat seisseet kaapissa ja välillä roikkuneet leuanveto tangossa mutta eipä siinä oikeen fiilikseen pääse. Jos haluaa kalliolle pitää mennä yksikseen kun ei halua kuunnella "joko voidaan mennä kommentteja" varmistajalta. Toden sanoakseni Mun drytoolaus sessio ei ole mitää vertikaalia balettia vaan todennäköisemmin köysikireällä ähellystä. Olen nähkääs aloittelija...kehitys halua on todennäköisesti kuin kykyä. Yhtä kaikki kehitystä pitäisi tapahtua, jotta ensi kevään norjan reissu ei mee muiden osalta mun pelastamiseks joka reitiltä. Eli turha itkeä ja lenkille mars.