No niin! Leikkauksia on nyt suoritettu tarpeeksi. Viimeisimpään pääsi jopa vaimon veli lykkäämään sormensa. Äidin kova sanaisesta lepo käskystä johtuen en aio kertoa mitä kaikkea eilen tein. Paitsi sen verran, että ostimme hovikirurgini kanssa grigri 2. Vaikuttaa hyvältä...seuraavaksi odotellaan, että koska Petzl vetää, hakkujen tapaan, senkin markkinoilta.
Sloupissa on ollut keskustelua jäällä liidaamisesta ja tippumisesta. Ihan vaan lisätäkseni näkökulman asiaan, toisin ilmi seuraavaa. Lajin ja laitteiden kehittyessä jääkiipeilystä on tulossa enemmän ja enemmän sportti kiipeily kaltaista. Tarkoitan, että otteita ja reittiä pidetään tuttuna ja turvallisena. Mietitäämpä vaikka Ruskeanvirran pääuomaa, joka näkee useita liidejä kaudessa. Monelle se on nopein tie ylös virittämään projektille yläköyttä tai hyvä lämppäri ennen tosi rypistyksiä. Siitä on tullut lähi kaltsin 6a joka kiivetään kauden alkuun. Se on peruskauraa ja helppo nakki. Usein varmistajakin on mukavalla ledgellä kaukana tippuvista jäistä ja sillee...turvassa :) Liidaaja on takonut päähänsä, ettei tippuminen oo jäällä vaihtoehto, koska "kuolema tulee varmasti". Tämä antaa varmistajalle vielä lisää varmuutta toimintansa kosmeettisuudesta. Ja toki on hyvä, että köyttä on paljon ulkona, jotta isku ruuviin olisi pienempi pudotessa. Kuten todettua kaikista pienin isku saadaan ruuviin juuri siten, että kiipeilijä osuu maahan ennen kuin köysi ehtii kiristyä. Kaikki urpot, jotka viimehetkellä vielä "luistattavat" lisää köyttä varmistus laitteen läpi "dynaamisenvarmistuksen" nimissä, ovat innoissaan kun se 22cm ruuvi pysyi siinä miljoonan tonnin kiinteässä jäämassassa heidän toimintansa ansiosta. "Nyt meni kaverilta vaan nilkka!" "Kuinka huonosti oliskaan voinut käydä."
Entäpä jos näkisimme jääkiipeilyn enemmänkin headpoint reittien kautta, jossa varmistaja ensin ajatteleen miten pelastaa kaveri, jos tippuminen tapahtuu ja sen jälkeen omaa mukavuuttaan. Ja kun liidaaja laittaa ruuveja niin laitta hyviä tai laittaa paljon ja aina kun se on järkevää/mahdollista. Mun mielestä ajatus siitä että en varmista, koska se vievoimia, on tyhmä. Mä mieluummin ruuvaan ja väsyn koska, jos en niin se voi viedä hengen ja ite oon mieluummin väsynyt kuin kuollut.
Niinkun elämässä yleensä tässäkin on poikkeuksia. Nämä sloupissa mainitut onnettomuudet olisi kaiketi ollut vältettävissä, jos oltaisiin maltettu ruuvata ja pitää piuhasirkus hieman kireämmällä. Ketään siis syyttämättä. Jos ruuvaa bulgen alle ruuvin ja köydessä ei ole paljon löysää pudottu matka jää melko lyhyeksi. Kaikki tämä bulge ruuvien laitto ja varmistus paikan uudelleen miettiminen osuu omalle kohdalleni hyvin. Tosin en ole kertaakaan jäällä vielä tippunut. Ja toisaalta jos olen nyt ottanut tavaksi ruuvailla järkevästi voin sitten tippua hyvillä mielin...se ruuvi kyllä pitää...oikeesti...ja jos ei niin seuraava sitten.
Sloupissa on ollut keskustelua jäällä liidaamisesta ja tippumisesta. Ihan vaan lisätäkseni näkökulman asiaan, toisin ilmi seuraavaa. Lajin ja laitteiden kehittyessä jääkiipeilystä on tulossa enemmän ja enemmän sportti kiipeily kaltaista. Tarkoitan, että otteita ja reittiä pidetään tuttuna ja turvallisena. Mietitäämpä vaikka Ruskeanvirran pääuomaa, joka näkee useita liidejä kaudessa. Monelle se on nopein tie ylös virittämään projektille yläköyttä tai hyvä lämppäri ennen tosi rypistyksiä. Siitä on tullut lähi kaltsin 6a joka kiivetään kauden alkuun. Se on peruskauraa ja helppo nakki. Usein varmistajakin on mukavalla ledgellä kaukana tippuvista jäistä ja sillee...turvassa :) Liidaaja on takonut päähänsä, ettei tippuminen oo jäällä vaihtoehto, koska "kuolema tulee varmasti". Tämä antaa varmistajalle vielä lisää varmuutta toimintansa kosmeettisuudesta. Ja toki on hyvä, että köyttä on paljon ulkona, jotta isku ruuviin olisi pienempi pudotessa. Kuten todettua kaikista pienin isku saadaan ruuviin juuri siten, että kiipeilijä osuu maahan ennen kuin köysi ehtii kiristyä. Kaikki urpot, jotka viimehetkellä vielä "luistattavat" lisää köyttä varmistus laitteen läpi "dynaamisenvarmistuksen" nimissä, ovat innoissaan kun se 22cm ruuvi pysyi siinä miljoonan tonnin kiinteässä jäämassassa heidän toimintansa ansiosta. "Nyt meni kaverilta vaan nilkka!" "Kuinka huonosti oliskaan voinut käydä."
Entäpä jos näkisimme jääkiipeilyn enemmänkin headpoint reittien kautta, jossa varmistaja ensin ajatteleen miten pelastaa kaveri, jos tippuminen tapahtuu ja sen jälkeen omaa mukavuuttaan. Ja kun liidaaja laittaa ruuveja niin laitta hyviä tai laittaa paljon ja aina kun se on järkevää/mahdollista. Mun mielestä ajatus siitä että en varmista, koska se vievoimia, on tyhmä. Mä mieluummin ruuvaan ja väsyn koska, jos en niin se voi viedä hengen ja ite oon mieluummin väsynyt kuin kuollut.
Niinkun elämässä yleensä tässäkin on poikkeuksia. Nämä sloupissa mainitut onnettomuudet olisi kaiketi ollut vältettävissä, jos oltaisiin maltettu ruuvata ja pitää piuhasirkus hieman kireämmällä. Ketään siis syyttämättä. Jos ruuvaa bulgen alle ruuvin ja köydessä ei ole paljon löysää pudottu matka jää melko lyhyeksi. Kaikki tämä bulge ruuvien laitto ja varmistus paikan uudelleen miettiminen osuu omalle kohdalleni hyvin. Tosin en ole kertaakaan jäällä vielä tippunut. Ja toisaalta jos olen nyt ottanut tavaksi ruuvailla järkevästi voin sitten tippua hyvillä mielin...se ruuvi kyllä pitää...oikeesti...ja jos ei niin seuraava sitten.
