Slingi härpäkkä

Rollomixetistä sain lukea, että ruskea virta korouomassa on taas kiipeily kunnossa! Hieno homma! Toivottavasti kelit pitää ens viikonlopun yli vielä seuraavallekkin.
Mutta nyt valmistautumista ensi kevääseen ja multi-pitch jää unelmiin. Bd:n sivuilta löysin tällaisen.
Prismasta löysin myös kyseisen venpaimen mutta...jos hintaa on melkein 50€ ja kesto on 2 kN niin ei täsmää.
pekkerikin maksaa vaan jotain 20€ ja muuten samat statsit...melkein(pekkerin vaijeri 3 kN eikä se kelpaa tähän tarkoitukseen). Joten neljä-vuotias sisälläni heräsi ja huusi: MINÄ ITE!!!...eihän siitä tietysti yhtä hyvä tuu. Swivelit ja muut liian liikkuvat osat jää pois, kun ei tota pajaa oo saatavilla.
Yrityksen ja erehdyksen kautta pujottelin kuminauhaa ainakin 7 kertaa slingin läpi...kerta toisensa jälkeen häntä karkas sisään. Sitten kylästyin ja ompelin kuminauhan toisen pään kiinni. Sitten kolme solmua ja avot! Kaunis kuin itäsaksalainen naiskuulantyöntäjä ja luotettava kuin Neuvostoliitto!

Ja seuraavaksi hakkujen kiinnitys...

Alustavat ongelmat ovatseuraavat: Piuhojen kiertyminen kun vaihtaa hakkua kädestä toiseen. Tämän uskon ratkeavan kun malttaa kiinnittää huomiota kuinkä päin niitä milloinkin pyörittää. Toinen ongelma on putoamiseen liittyvä. Onko hyvä pudota kun hakut ovat varmasti mukana 1.20m narun täissä? Bonuksena voisi pitää, että se toimii myös lehmän häntänä. Vetolujuutta on vähän enemmän kuin Bd:n kuminauhalla.
Mitään tietoa siitä, kuinka tämä käytännössä toimii ei vielä ole mutta kun palaan seuraavalta reissultani lupaan antaa beettaa ja palautetta kuinka käytäntö pelittää.
Tämän keksinnön(vaikkakin varastetun) turvin aion selvitäensi kevään Norjan valloituksesta tiputtamatta hakkuja...alas asti.

Maailmannapa

Nyt, kun edellisestä kirjoituksesta on jo kuukausi, ja edellisestä mainittavasta retkestä jo toistaviikkoa, paineet tuottaa jotain ainutlaatuista kasvavat. Aloitetaan nyt kuitenkin jostain!

Korouoman Ruskea virta oli hyvinkin Liidi kunnossa.

Ainakin, jos liidaajiltamme asiaa kysyttäisiin.
Käytännössä ekanapäivänä koko putous kumisi tyhjyyttään, ja viimeisenä päivänä kivitalon verra tuli ainesta alas. Vasenta laitaa oli silti ihan kiva tikkailla.
Jaskalla(Jaska Jokunen-putous) uskalsin jopa mennä terävään päähän. Treeni mielessä tein ensimmäisen ankkurin jäälle. Paikan valinta onnistui, koska hyvin virtaava putous lirutti vettä jatkuvasti niskaani.

Onneksi kodassa oli lämmin muillakin kuin makkaroilla. 

Tälläisillä reissuilla nautin suunnattomasti asioiden yksin kertaistumisesta. Ihmissuhteiden kirjo kapenee samalla kun intensiteetti kasvaa. Reissussa on hyvä olla oudommassakin porukassa, kunhan muistaa perus kohteliaisuudet. Eli en syö toisen ruokia (ilman lupaa), en käytä toisen hakkuja (ilman lupaa) ja haen välillä juomaveden (ilman eri kehoitusta). Näillä pääsee jo pitkälle...ainakin korouoman pohjalla.

Arki todellisuus pyörii usein omien vaateiden ja oman itsen ympärillä. Koska ihmiskontaktit ovat lyhyt kestoisia ne eivät vaadi meiltä luopumista omasta agendastamme. Neljän viiva kuuden hengen suhteellisen kiinteä yhdessä olo vaatii meiltä omannavan laajennuksen. On otettava toinen huomioon jo ihan itsensä takia. En usko, että se vie pätkääkään pois hyveen merkityksestä, vaikka se tehdäänkin itseään ajatellen.  Lopulta kaikki hyveet johtaa oman navan läheisyyteen. Uskon, että Äiti Teresakin teki sitä, mihin hänellä oli sydämen palo ja Jumalan kutsu. Monesta näkökulmasta tuo nainen oli luopunut paljosta, mutta jos hän sai tehdä sitä, mikä teki onnelliseksi, eikö se ole tärkeämpää, kuin mikään muu ja kaiken lisäksi lähellä omaa napaa :)
Kyse lieneen ennen kaikkea oman napansa löytämisestä. Markkina miehet pyrkivät joka suunnalta tyrkyttämään kaikkea, mikä voisi tyydyttää sinun pienen sisäisen itsesi. Kuitenkin Jumala on luonut (näin uskon) meidät kaikki elämään suhteessa Häneen ja muihin ihmisiin. Kyse ei siis ole siitä saanko sen mitä kaikki muutkin saa ja vähän enemmän, vaan saanko sen mitä minulle kuuluu ja mitä sisälläni kaipaan. Mikä on minun todellinen identiteettini ja miten sen vaatimukset täytän. Identiteetti on jotain niin paljon tärkeämpää kuin talo, tavarat ja ura, että sen etsimiseen kannattaa tuhlata aikaa. Kokeile ja etsi sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi.

Ps. Se ei löydy mainos kuvastoista.

Päivän polttavia kysymyksiä

Miten ehkäistä rakko ylävuoristokengässä? Mitä ottaa mukaan Norjaan? Milloin työnteko kannattaa?
Jos aloittaa käänteisessä järjestyksessä, niin luterilaisen työmoraalin mukaan aina! Koska hän joka ei työtä tee, ei pidä myöskään syömän. (hän joka ei syö laihtuu ja kuolee...) Toisaalta yhteiskunnassa vallitsee tilanne, joka vaikeuttaa nälkä kuolemaa kovin paljon. Jos yrität olla syömättä päädyt sairaalaan...hoitamaan syömis ongelmaa. Mutta takaisin alkuun. Onko tehtävä työtä ja kuinka paljon? Ja saako sen itse päättää? Näyttää taas siltä, että on enemmän kysyttävää kuin vastauksia. Työnteko näyttää kannattavan silloin, kun se mahdollistaa asioita joista pitää...jos sattuu pitämään esineistä, niin voi olla töissä paljon koska esineet voi hamstrata kotiin ja sitten olla onnellinen ja jatkaa työn tekemistä. Mutta jos mielenkiinnon kohteesi ovatkin abstrakteja...tai siis ei esineitä, niin tilanne vaikeutuu. Kyse on oikeastaan siitä mihin hintaan suostut luopumaan ajasta, jonka voisit viettää siellä missä oikeasti haluat. Helpolta kuulostava ratkaisu olisi hankkia työ josta pitää ja jossa saa onnistumisen kokemuksia. HERÄTYS!!! Ok! sellaista ei ehkä ole, vai onko? Onko epävarmuus riittävä syy luopua optimin etsimisestä? (taas kysymys) Vai tulisiko muokata ympäristöä sen mukaan, että voisi nauttia ja viihtyä työssään? (ja taas) Kohtuus kaikessa! Paitsi suklaan määrässä! Luulen, että ihminen, joka on rehellinen itselleen ymmärtää milloin on kuljettu loppuun ympäristön muokkaaminen ja milloin kyseeseen tulee sen vaihtaminen. Tämän lisäksi on varmasti koko joukko harmaata aluetta joilla ihmiset luistelee. Esim. Jos sinulla on asunnosta lainaa siedät todennäköisesti lipevää pomoasi pidempään kuin se jolla ei ole ns. penniäkään kiinni. Ja toisaalta pitääkö kärsiä jos voi laittaa pirtin myyntiin jne. jne.
Pähkinän kuoressa! Ole onnellinen tee niinkuin parhaalta tuntuu ja jos päätöksen jälkeenkään ei onni löydy, niin jatka etsimistä! Jos jää paikalleen synkkyyteensä, se varmasti jatkuu. Jos lähdet liikkeelle elämä voi vaikka muuttua...parempaankin suuntaa!
Seuraavaksi. Mitä ottaa Norjan reissuun mukaan? Ei harmainta aavistusta! Mutta onneksi se on vasta keväällä.
Ja lopuksi... Kokeile compeedia ja tupla sukkia. Toimii!

Onnellisuus

Nykyihmisen suurin ongelma lienee, kuinka pysyä onnellisena kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä? Elämiseen tarvitsee lopulta kovin vähän. Meillä täällä, missä kaikki on saatavilla, usein pelkkä päätös, että valitsee olla onnellinen riittää. Päätös sisältää sen onko onni tässä ja nyt vai löytyykö se jostain kauempaa. Jos onni on aina seuraavan mäen, mutkan tai vuoren takana ei elä onnellisesti vaikka kaikki olisi hyvin. Eli kyse ei ole päämäärästä pelkästään vaan myös matkasta. Olipa kyseesä 4 trädi reitti tai 8 sportti tai maailman korkein vuori tai elämä. Aina yhtä paljon kuin päämäärän tulee olla kirkas, tulee tämän muuvin tai herkän klipin tai siirtymisen leiristä toiseen tai päivän olla kirkas. Jos et tiedä miksi elät, voitko sanoa eläväsi? Miksi nähdä vaivaa, jos ei ole päämäärää? Itse olen jossain vaiheessa tajunnut sen, että olen oikeastaan jo matkalla perillä. Jo matkalla teen sitä mitä päämäärässä odottaa. Mitä se sitten on? Mitä minä teen? Ylistän luojaani ja Herraa Jeesusta Kristusta siitä mitä sain, saan ja tulen saamaan. Kun sydän on täynnä kiitosta niin sinne kovin vähän mahtuu katkeruutta, vihaa, tyytymättömyyttä ja epätoivoa. Elämä on kivaa ja kiitän siittä Kalliotani.

ps. pyörä pöllittiin tossa viikolla, mutta nyt se tuntuu jo kovin pieneltä murheelta. Herra on hyvä.

Yksinäinen mänty mixtaaja

Kun käy vuorotöissä ei voi aina valita kiipeily seuraansa. Tällä kertaa sain mukaani miehistä parhaan eli itseni. "Miehistä parhaan" vaimoni mielestä. Ensin ajattelin teknota ainoa eknoreitin Kangasalla mutta koska tekno räkkiini kuuluu tällä hetkellä' kolme pitonia ja luomuräkki niin päätin reitin alla, että se jää nyt väliin. Seuraavaksi aloin katsella jotain ränniä jota voisi fiksatussa köydessä, itse itseäni varmistaen, kiivetä. Sellainen löytyi myös ja tarpeeksi huono jota kesäkiipeilyllisesti ei tulisi koskaan hyödynnettyä. Lisäksi dihedraalin sisälulmaan oli kuollut puu, jonka hieman lahoa pintaa oli mukavaa kutitella hakuilla. Harjoituksen tarve tuli tyydytettyä. Nyt on jonkinlainen kuva siitä miten rauta käyttäytyy kalliolla ja että itsensä varmistaminen atc-guidella on perseestä. Jäitä odotellessa!

kun mikään ei riitä

Mikään ei riitä. En ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin. Kaiken lisäksi aika kuluu liian hitaasti. Jääkiipeily kelejä ollaan odoteltu siitä lähtien kun rollomixetin sivuilla oli tietoa että pian pakastaa...rovaniemellä.
Prismasta ostetut sopuhintaiset nomiccini ovat seisseet kaapissa ja välillä roikkuneet leuanveto tangossa mutta eipä siinä oikeen fiilikseen pääse. Jos haluaa kalliolle pitää mennä yksikseen kun ei halua kuunnella "joko voidaan mennä kommentteja" varmistajalta. Toden sanoakseni Mun drytoolaus sessio ei ole mitää vertikaalia balettia vaan todennäköisemmin köysikireällä ähellystä. Olen nähkääs aloittelija...kehitys halua on todennäköisesti kuin kykyä. Yhtä kaikki kehitystä pitäisi tapahtua, jotta ensi kevään norjan reissu ei mee muiden osalta mun pelastamiseks joka reitiltä. Eli turha itkeä ja lenkille mars.

Kallioista

Kalliot ovat itselleni jonkin asteinen pakkomielle tai riippuvuuden aihe. Ei kivi sinänsä vaan kiipeily. Kiipeilyn suhteen kaikki käy. Boulderointi, sportti, trädi, tekninen ja jääkiipeily. Olen harrastanut kiipeilyä kolme vuotta enkä ole kaikkea ehtinyt vielä todenteolla kokeilemaan mutta eipä tässä kiire ole.