Mikään ei riitä. En ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin. Kaiken lisäksi aika kuluu liian hitaasti. Jääkiipeily kelejä ollaan odoteltu siitä lähtien kun rollomixetin sivuilla oli tietoa että pian pakastaa...rovaniemellä.
Prismasta ostetut sopuhintaiset nomiccini ovat seisseet kaapissa ja välillä roikkuneet leuanveto tangossa mutta eipä siinä oikeen fiilikseen pääse. Jos haluaa kalliolle pitää mennä yksikseen kun ei halua kuunnella "joko voidaan mennä kommentteja" varmistajalta. Toden sanoakseni Mun drytoolaus sessio ei ole mitää vertikaalia balettia vaan todennäköisemmin köysikireällä ähellystä. Olen nähkääs aloittelija...kehitys halua on todennäköisesti kuin kykyä. Yhtä kaikki kehitystä pitäisi tapahtua, jotta ensi kevään norjan reissu ei mee muiden osalta mun pelastamiseks joka reitiltä. Eli turha itkeä ja lenkille mars.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti