Vamman diaknoosi

Tässä on viime ajat menneet huonoilla yö unilla. Parituntia kerrallaan maksimissaan ja sit ylös jumppaan käsiä ja ravisteleen uutta verta raajoihin. Ei! En unissanikaan liidaa niin kovia reittejä, että menisin kädet pumppiin pelkästä ajatuksesta. Kyseessä on pidempään vaivannut ja syklisesti pahentunut oire joka tuntuu...tai siis ei tunnu...tuntuu siis tunnottomuutena, puutumisena ja kipuna kyynärvarsissa ja käsissä. Norjan reissun jälkeen oli niin paha että oli pakko käydä lääkärissä. Lääkäri totesi, että on varmaan jotain repeämiä käsissä tai jotain ja anto pillereitä. No pillereillä ylsin siihen 2-3h uniin ja sit taas jumppa käyntiin. Nyt on tilanne se, että tunnottomuutta ilmenee jo päivälläkin ja kiipeämisestä seuraava kipu käytännössä estää kiipeämisen...tai ainakin kehittymisen. Lääkäri aika on varattuna ja katsotaan mihin se johtaa. Tällävälin olen jo foorumeilta löytänyt kohtalo toverin jonka tekstistä olen poiminut syyksi  hermopinteen. Hermopinteessä hermo on pinteessä ja näin elimen/raajan/kehon osan toiminta häiriintyy. Hoitona on venyttely, hieronta ja jos huonosti käy, puukko. Nyt olen siis päättänyt aloittaa venyttelyn ja hieronnat. Yritän välttää puukkoa ja kiivetä vieläkin vähemmän...jos se on enää mahdollista. Kun lääkäri käynnin aika koittaa on mielenkiintoista nähdä tekeekö hän mitään diaknoosia. Viimeksi tosiaan olisimme voineet kätellä ja vaihtaa heti reseptin kädestä toiseen toivotelleet hyvästit.

Ei ole muuten ainoa kiipeily vamma käsissäni. Viime vuonna yritin varmistus virheellä päästä eroon vaimon veljestä. Alitajuntani kuitenkin nappasi köydestä kiinni eikä päästänyt irti vaikka olis tuntunut siltä. 12m köyttä käsien läpi tuntuu siltä miltä kuvassa näyttää. No arvokas oppitunti. Vaimon veli selvisi säikähdyksellä, höyhenen kevyt kun on. Pysytäämpä hengissä ettei lajin maine kärsi :)

No way like No(r)way

Viikko alkaa olla pian täynnä siitä kun Norjasta poikain kanssa palattiin.
Sopiva hetki pienelle reflektiolle lienee paikallaan. Ensinnäkin opin paljon. Opin miten käytetään mutteri pannua, miten käytetään lumikenkiä, opin että norjassa etäisyydet on tunteja eikä kilometrejä ja että pienikin lumivyöry voi viedä hakkusi. Tosiaan! Ystävämme Edwardo menetti rakkaan, pitkä aikaisen kiipeilykumppanin lumivyöryssä joka ei oikein ehtinyt kuin alkaa kun se jo päättyi. Yhtä kaikki hakku oli tiessään, eikä sillä pololla ollut edes piipparia mukana.

Lähestymisistä sen verran, että kun lähdette lähestymään Norjaa, tehkää eväät mukaan. On kallista syödä norjassa! varsinkin lentokentällä :) Titysti jos käy hyvä säkä ja lennot on myöhässä niin muistakaa hakea ateria kortteja...mahdollisimman useasti ja eri tiskeiltä ja muistakaa katsoa tuleeko kortit kirjattua vai jaetaanko ne noin vain, jos ei kirjata niin hetken päästä uusikierros. Näin meidän matkanjohtaja John-Peter homman hoiti.

Lisäksi opin että kädet voi mennä niin juntturaan, että ei oo kivaa loppu reissulla. Siis oikeesti jumiin, niin että särkee ja särkee niin, että et nuku. Siis muistakaapa lapset seuraavat asiat: ottakaa rauhassa ensimmäiset päivät, pitäkää kädet lämpimänä, muistakaa palautus protskut, venytelkää kunnolla. Koto puolessa päivystävä lääkäri kuulosti Pasilan Routalemmeltä "Jännä juttu...on tosi jännä...villit oireet...jännät on, jännä...kysäsen vielä toisen mielipiteen" sit se löi reseptin käteen (800mg buranaa ja 50mg tramali). Lopullinen arvaus oli että kylmästä ja verenkierron vähyydestä johtuen lihaksiini on tullut repeämiä ja siksi sattuu...
Kaikenkaikkiaan olis aluksikin voinut olla paremmassa kunnossa. Noin niinkuin fyysisesti.

Mutta jos minä en ollutkaan kunnossa niin norja oli. Jäätä oli ihan juupelisti. Ja kaiken laista linjaa autoista sai bongailla. Kaikkien lähteiden mukaan oli poikkeuksellisen hyvä talvi jääkiipeilylle.

Itse käsieni vuoksi olin seuraa johtajaa-linjalla. Parit arpoutuivat varsin sopivasti loppuen lopuksi. Kaikki sai tehdä vähän mitä huvitti. Minua käsieni taki ja Carlosta useista, toisistaan riippumattomista, syistä ei lähetyttänyt niin päädyimme enimmäkseen haikkailemaan putouksille ja takaisin. Kiivettiin tosin yksi Norjalainen maantien oja kun ei yhtenä päivänä muuta keksitty. Jossa kävinkin melko hauska sattumus(oikeastaan monta) olin saanut ensimmäisen ankkurin valmiiksi niin tipahdin jäähyllyn läpi ja huomasin seisovani vesi putouksessa peruskallio jalkojen alla. Että näin.

Slingi härpäkkä

Rollomixetistä sain lukea, että ruskea virta korouomassa on taas kiipeily kunnossa! Hieno homma! Toivottavasti kelit pitää ens viikonlopun yli vielä seuraavallekkin.
Mutta nyt valmistautumista ensi kevääseen ja multi-pitch jää unelmiin. Bd:n sivuilta löysin tällaisen.
Prismasta löysin myös kyseisen venpaimen mutta...jos hintaa on melkein 50€ ja kesto on 2 kN niin ei täsmää.
pekkerikin maksaa vaan jotain 20€ ja muuten samat statsit...melkein(pekkerin vaijeri 3 kN eikä se kelpaa tähän tarkoitukseen). Joten neljä-vuotias sisälläni heräsi ja huusi: MINÄ ITE!!!...eihän siitä tietysti yhtä hyvä tuu. Swivelit ja muut liian liikkuvat osat jää pois, kun ei tota pajaa oo saatavilla.
Yrityksen ja erehdyksen kautta pujottelin kuminauhaa ainakin 7 kertaa slingin läpi...kerta toisensa jälkeen häntä karkas sisään. Sitten kylästyin ja ompelin kuminauhan toisen pään kiinni. Sitten kolme solmua ja avot! Kaunis kuin itäsaksalainen naiskuulantyöntäjä ja luotettava kuin Neuvostoliitto!

Ja seuraavaksi hakkujen kiinnitys...

Alustavat ongelmat ovatseuraavat: Piuhojen kiertyminen kun vaihtaa hakkua kädestä toiseen. Tämän uskon ratkeavan kun malttaa kiinnittää huomiota kuinkä päin niitä milloinkin pyörittää. Toinen ongelma on putoamiseen liittyvä. Onko hyvä pudota kun hakut ovat varmasti mukana 1.20m narun täissä? Bonuksena voisi pitää, että se toimii myös lehmän häntänä. Vetolujuutta on vähän enemmän kuin Bd:n kuminauhalla.
Mitään tietoa siitä, kuinka tämä käytännössä toimii ei vielä ole mutta kun palaan seuraavalta reissultani lupaan antaa beettaa ja palautetta kuinka käytäntö pelittää.
Tämän keksinnön(vaikkakin varastetun) turvin aion selvitäensi kevään Norjan valloituksesta tiputtamatta hakkuja...alas asti.

Yksinäinen mänty mixtaaja

Kun käy vuorotöissä ei voi aina valita kiipeily seuraansa. Tällä kertaa sain mukaani miehistä parhaan eli itseni. "Miehistä parhaan" vaimoni mielestä. Ensin ajattelin teknota ainoa eknoreitin Kangasalla mutta koska tekno räkkiini kuuluu tällä hetkellä' kolme pitonia ja luomuräkki niin päätin reitin alla, että se jää nyt väliin. Seuraavaksi aloin katsella jotain ränniä jota voisi fiksatussa köydessä, itse itseäni varmistaen, kiivetä. Sellainen löytyi myös ja tarpeeksi huono jota kesäkiipeilyllisesti ei tulisi koskaan hyödynnettyä. Lisäksi dihedraalin sisälulmaan oli kuollut puu, jonka hieman lahoa pintaa oli mukavaa kutitella hakuilla. Harjoituksen tarve tuli tyydytettyä. Nyt on jonkinlainen kuva siitä miten rauta käyttäytyy kalliolla ja että itsensä varmistaminen atc-guidella on perseestä. Jäitä odotellessa!

Kallioista

Kalliot ovat itselleni jonkin asteinen pakkomielle tai riippuvuuden aihe. Ei kivi sinänsä vaan kiipeily. Kiipeilyn suhteen kaikki käy. Boulderointi, sportti, trädi, tekninen ja jääkiipeily. Olen harrastanut kiipeilyä kolme vuotta enkä ole kaikkea ehtinyt vielä todenteolla kokeilemaan mutta eipä tässä kiire ole.