perjantai 27. toukokuuta 2011

4 tekstiä vuodessa...

...ei liene huono saavutus. Koko ylä-asteen taisin selvitä vähemmällä. Kun kiipeily rintamalla on hiljaista voi kekittyä menneiden muisteluun. Valitettavasti muistini on lyhyt. Tässä muutama ruutu pääsiäiseltä Espanjasta.
Llobet/Bertomeu 5+
Llobet/Bertomeu 5+ tai Via UBSA kuten se on joskus, topon mukaan, tunnettu. Kuva on otettu kiillottuneen kruxi kp jälkeiseltä ständiltä. Alla näkyvän sähkökopin edestä löytyy reitin startti. Hieno reitti eikä tosiaan liian vaikea. Paitsi tietysti jos päättää kiivetä viimmeset kp:t suoraan ylös, niinkuin edellä mennyt vaimon veli päätti tehdä. Jälkeen päin kertoi vähän jännittäneen. Nyppylän(alueen) nimi on Mascarat ja korkeuden tuntua on koska reitti lähtee useamman kymmen metrin korkeudesta sillalta.
Poistuminen oli tarkkaa puuhaa.

Tässä vaiheessa voidaa laittaa pari auto kuvaa "meidä" pihasta ja autotallista.
Toisinaan ei joutunut edes ottamaan peilejä sisään :)

Oikealla autotallin ovi :) Vähän huonosti 407 pösö taittuu.
Tosiaan euroautot on euroautoja, syystä. Meidän vii5i henkinen "perhe" ei olis sellaiseen mahtunut. Ei sovi espanjalaisia moittia insinööri taidon puutteesta. Autotalliin vievän luiskan akilleen kantapää oli että, jos autossa oli muuta painoa kuin minä (80kg) pohja raappas kiinni...että näin. Yhtenä aamuna koitin josko vois repun laittaa peräronttiin mutta ei, pohja kosketus tuli.


Jeps ja loppuun yksi kiipeily kuva...olihan se kiipeily eikä auto reissu... Näitä nelosen mäkiä tili kiipeiltyä monta ja enimmäkseen kahen kp:n touhuja. Reissu toimi hyvin esittely kierroksena paikan tarjontaan. Ja niinkun tiedetään sitä riittää. Mm. Sella oli sellainen paikka jossa hyvin vierähtäisi viikko ellei toinenkin. Ehkä vielä joskus palaamme

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

morning after

No niin! Leikkauksia on nyt suoritettu tarpeeksi. Viimeisimpään pääsi jopa vaimon veli lykkäämään sormensa. Äidin kova sanaisesta lepo käskystä johtuen en aio kertoa mitä kaikkea eilen tein. Paitsi sen verran, että ostimme hovikirurgini kanssa grigri 2. Vaikuttaa hyvältä...seuraavaksi odotellaan, että koska Petzl vetää, hakkujen tapaan, senkin markkinoilta.
Sloupissa on ollut keskustelua jäällä liidaamisesta ja tippumisesta. Ihan vaan lisätäkseni näkökulman asiaan, toisin ilmi seuraavaa. Lajin ja laitteiden kehittyessä jääkiipeilystä on tulossa enemmän ja enemmän sportti kiipeily kaltaista. Tarkoitan, että otteita ja reittiä pidetään tuttuna ja turvallisena. Mietitäämpä vaikka Ruskeanvirran pääuomaa, joka näkee useita liidejä kaudessa. Monelle se on nopein tie ylös virittämään projektille yläköyttä tai hyvä lämppäri ennen tosi rypistyksiä. Siitä on tullut lähi kaltsin 6a joka kiivetään kauden alkuun. Se on peruskauraa ja helppo nakki. Usein varmistajakin on mukavalla ledgellä kaukana tippuvista jäistä ja sillee...turvassa :) Liidaaja on takonut päähänsä, ettei tippuminen oo jäällä vaihtoehto, koska "kuolema tulee varmasti". Tämä antaa varmistajalle vielä lisää varmuutta toimintansa kosmeettisuudesta. Ja toki on hyvä, että köyttä on paljon ulkona, jotta isku ruuviin olisi pienempi pudotessa. Kuten todettua kaikista pienin isku saadaan ruuviin juuri siten, että kiipeilijä osuu maahan ennen kuin köysi ehtii kiristyä. Kaikki urpot, jotka viimehetkellä vielä "luistattavat" lisää köyttä varmistus laitteen läpi "dynaamisenvarmistuksen" nimissä, ovat innoissaan kun se 22cm ruuvi pysyi siinä miljoonan tonnin kiinteässä jäämassassa heidän toimintansa ansiosta. "Nyt meni kaverilta vaan nilkka!" "Kuinka huonosti oliskaan voinut käydä."
Entäpä jos näkisimme jääkiipeilyn enemmänkin  headpoint reittien kautta, jossa varmistaja ensin ajatteleen miten pelastaa kaveri, jos tippuminen tapahtuu ja sen jälkeen omaa mukavuuttaan. Ja kun liidaaja laittaa ruuveja niin laitta hyviä tai laittaa paljon ja aina kun se on järkevää/mahdollista. Mun mielestä ajatus siitä että en varmista, koska se vievoimia, on tyhmä. Mä mieluummin ruuvaan ja väsyn koska, jos en niin se voi viedä hengen ja ite oon mieluummin väsynyt kuin kuollut.
Niinkun elämässä yleensä tässäkin on poikkeuksia. Nämä sloupissa mainitut onnettomuudet olisi kaiketi ollut vältettävissä, jos oltaisiin maltettu ruuvata ja pitää piuhasirkus hieman kireämmällä. Ketään siis syyttämättä. Jos ruuvaa bulgen alle ruuvin ja köydessä ei ole paljon löysää pudottu matka jää melko lyhyeksi. Kaikki tämä bulge ruuvien laitto ja varmistus paikan uudelleen miettiminen osuu omalle kohdalleni hyvin. Tosin en ole kertaakaan jäällä vielä tippunut. Ja toisaalta jos olen nyt ottanut tavaksi ruuvailla järkevästi voin sitten tippua hyvillä mielin...se ruuvi kyllä pitää...oikeesti...ja jos ei niin seuraava sitten.


perjantai 7. tammikuuta 2011

Bologata vai ei blogata.

Elämä tuntuu joskus hyytyneen harjoittelu asteelle. On sellainen olo, ettei tapahdu mitään ja ei teen niin paljon "siistejä juttuja", kuin haluaisi. Samaan aikaan on mota asiaa, jotka odottavat tapahtumistaan. Tilin päätöksiä on hyvä tehdä. Siinä pysyy jotenkin paremmin kärryillä omasta elämästään. No regrets- on hyvä motto, mutta hankala toteuttaa käytännössä. Kuitenkin elämä keskiverroin on hankalaa. Vähän niinkun tiukkaa jatkuvaa onsight liidiä. Jos on hyvä "flow", sitä kruisailee melko kivuttomasti. Jos ote herpaantuu ja ajatus harhailee, alkaa vauhti kärsiä ja jossain vaiheessa varmasti tippuu tai pakittaa vapaa ehtoisesti. No, rehellisyyden nimessä on siellä vamasti myös niitä nelosen pätkiä, jota voi vetää vähän heikommillakin fiiliksillä. Andy Kirkpatrickin sivuilta luin olevani turisti...no..yksisuunta ja sillee. Eli uudenvuoden lupaukset ja tilinpäätöset. Boikotoi Kiinaa. Maksa asunto velkaa. Suosi suomalaista. Kiipeä enemmän ja kovempaa kuin viime vuonna. Päivitä blogia useammin kuin siltä tuntuu. Rakasta itseäsi, vaimoasi ja Jumalaa. Tämä kaikki käänteisessä järjestyksessä ja kaikki vuorollaan ja osa vuorotta. Ja lopulta kuitenkin:  "Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan  se että Jumala armahtaa."(room. 9:16)