Kiipee pelkillä kiiloilla...et uskalla

Kuinka riemastuttavaa onkaan huomata, että yllytys hulluus voi vielä näin vanhaan ja rahinaiseen kiikujaan iskeä. Vielä hienompaa on huomata kuinka elähdyttävä kokemus kiiloilla kiipeäminen on. Onkuin liittyisi johonkin vanhaan ja arvokkaaseen traditioon hyläten kaiken tarpeettoman, tottakai käytin kiipeilytossuja ja tonni kaupalla mankkaa. Enkä käyttänyt äidin pyykkinarua köytenä muuta kuitenkin jokin sisälläni liikahti. Näin ollen kiipesin seuraavankin nousun kiiloilla.

old faithfull

Eihän ne reititkovia ollu mutta kivoja kuitenkin. Kiitos niistä Havukallion porukalle.
Kuun lopussa saanyt sitten vihdoin lomaa kiipeilystä kun hermopinne menee puukon alle lääkäritädin toimesta. Kuukausi saikkua ja toinen ranne leikkaukseen noin 3kk kuluttua edellisestä ja sama homma. Että näin! Ehkä kevään jäät tarjoavat tekemistä kun tästä kuntoutuu pikkuhiljaa.

Vamman diaknoosi

Tässä on viime ajat menneet huonoilla yö unilla. Parituntia kerrallaan maksimissaan ja sit ylös jumppaan käsiä ja ravisteleen uutta verta raajoihin. Ei! En unissanikaan liidaa niin kovia reittejä, että menisin kädet pumppiin pelkästä ajatuksesta. Kyseessä on pidempään vaivannut ja syklisesti pahentunut oire joka tuntuu...tai siis ei tunnu...tuntuu siis tunnottomuutena, puutumisena ja kipuna kyynärvarsissa ja käsissä. Norjan reissun jälkeen oli niin paha että oli pakko käydä lääkärissä. Lääkäri totesi, että on varmaan jotain repeämiä käsissä tai jotain ja anto pillereitä. No pillereillä ylsin siihen 2-3h uniin ja sit taas jumppa käyntiin. Nyt on tilanne se, että tunnottomuutta ilmenee jo päivälläkin ja kiipeämisestä seuraava kipu käytännössä estää kiipeämisen...tai ainakin kehittymisen. Lääkäri aika on varattuna ja katsotaan mihin se johtaa. Tällävälin olen jo foorumeilta löytänyt kohtalo toverin jonka tekstistä olen poiminut syyksi  hermopinteen. Hermopinteessä hermo on pinteessä ja näin elimen/raajan/kehon osan toiminta häiriintyy. Hoitona on venyttely, hieronta ja jos huonosti käy, puukko. Nyt olen siis päättänyt aloittaa venyttelyn ja hieronnat. Yritän välttää puukkoa ja kiivetä vieläkin vähemmän...jos se on enää mahdollista. Kun lääkäri käynnin aika koittaa on mielenkiintoista nähdä tekeekö hän mitään diaknoosia. Viimeksi tosiaan olisimme voineet kätellä ja vaihtaa heti reseptin kädestä toiseen toivotelleet hyvästit.

Ei ole muuten ainoa kiipeily vamma käsissäni. Viime vuonna yritin varmistus virheellä päästä eroon vaimon veljestä. Alitajuntani kuitenkin nappasi köydestä kiinni eikä päästänyt irti vaikka olis tuntunut siltä. 12m köyttä käsien läpi tuntuu siltä miltä kuvassa näyttää. No arvokas oppitunti. Vaimon veli selvisi säikähdyksellä, höyhenen kevyt kun on. Pysytäämpä hengissä ettei lajin maine kärsi :)

No way like No(r)way

Viikko alkaa olla pian täynnä siitä kun Norjasta poikain kanssa palattiin.
Sopiva hetki pienelle reflektiolle lienee paikallaan. Ensinnäkin opin paljon. Opin miten käytetään mutteri pannua, miten käytetään lumikenkiä, opin että norjassa etäisyydet on tunteja eikä kilometrejä ja että pienikin lumivyöry voi viedä hakkusi. Tosiaan! Ystävämme Edwardo menetti rakkaan, pitkä aikaisen kiipeilykumppanin lumivyöryssä joka ei oikein ehtinyt kuin alkaa kun se jo päättyi. Yhtä kaikki hakku oli tiessään, eikä sillä pololla ollut edes piipparia mukana.

Lähestymisistä sen verran, että kun lähdette lähestymään Norjaa, tehkää eväät mukaan. On kallista syödä norjassa! varsinkin lentokentällä :) Titysti jos käy hyvä säkä ja lennot on myöhässä niin muistakaa hakea ateria kortteja...mahdollisimman useasti ja eri tiskeiltä ja muistakaa katsoa tuleeko kortit kirjattua vai jaetaanko ne noin vain, jos ei kirjata niin hetken päästä uusikierros. Näin meidän matkanjohtaja John-Peter homman hoiti.

Lisäksi opin että kädet voi mennä niin juntturaan, että ei oo kivaa loppu reissulla. Siis oikeesti jumiin, niin että särkee ja särkee niin, että et nuku. Siis muistakaapa lapset seuraavat asiat: ottakaa rauhassa ensimmäiset päivät, pitäkää kädet lämpimänä, muistakaa palautus protskut, venytelkää kunnolla. Koto puolessa päivystävä lääkäri kuulosti Pasilan Routalemmeltä "Jännä juttu...on tosi jännä...villit oireet...jännät on, jännä...kysäsen vielä toisen mielipiteen" sit se löi reseptin käteen (800mg buranaa ja 50mg tramali). Lopullinen arvaus oli että kylmästä ja verenkierron vähyydestä johtuen lihaksiini on tullut repeämiä ja siksi sattuu...
Kaikenkaikkiaan olis aluksikin voinut olla paremmassa kunnossa. Noin niinkuin fyysisesti.

Mutta jos minä en ollutkaan kunnossa niin norja oli. Jäätä oli ihan juupelisti. Ja kaiken laista linjaa autoista sai bongailla. Kaikkien lähteiden mukaan oli poikkeuksellisen hyvä talvi jääkiipeilylle.

Itse käsieni vuoksi olin seuraa johtajaa-linjalla. Parit arpoutuivat varsin sopivasti loppuen lopuksi. Kaikki sai tehdä vähän mitä huvitti. Minua käsieni taki ja Carlosta useista, toisistaan riippumattomista, syistä ei lähetyttänyt niin päädyimme enimmäkseen haikkailemaan putouksille ja takaisin. Kiivettiin tosin yksi Norjalainen maantien oja kun ei yhtenä päivänä muuta keksitty. Jossa kävinkin melko hauska sattumus(oikeastaan monta) olin saanut ensimmäisen ankkurin valmiiksi niin tipahdin jäähyllyn läpi ja huomasin seisovani vesi putouksessa peruskallio jalkojen alla. Että näin.