Bologata vai ei blogata.

Elämä tuntuu joskus hyytyneen harjoittelu asteelle. On sellainen olo, ettei tapahdu mitään ja ei teen niin paljon "siistejä juttuja", kuin haluaisi. Samaan aikaan on mota asiaa, jotka odottavat tapahtumistaan. Tilin päätöksiä on hyvä tehdä. Siinä pysyy jotenkin paremmin kärryillä omasta elämästään. No regrets- on hyvä motto, mutta hankala toteuttaa käytännössä. Kuitenkin elämä keskiverroin on hankalaa. Vähän niinkun tiukkaa jatkuvaa onsight liidiä. Jos on hyvä "flow", sitä kruisailee melko kivuttomasti. Jos ote herpaantuu ja ajatus harhailee, alkaa vauhti kärsiä ja jossain vaiheessa varmasti tippuu tai pakittaa vapaa ehtoisesti. No, rehellisyyden nimessä on siellä vamasti myös niitä nelosen pätkiä, jota voi vetää vähän heikommillakin fiiliksillä. Andy Kirkpatrickin sivuilta luin olevani turisti...no..yksisuunta ja sillee. Eli uudenvuoden lupaukset ja tilinpäätöset. Boikotoi Kiinaa. Maksa asunto velkaa. Suosi suomalaista. Kiipeä enemmän ja kovempaa kuin viime vuonna. Päivitä blogia useammin kuin siltä tuntuu. Rakasta itseäsi, vaimoasi ja Jumalaa. Tämä kaikki käänteisessä järjestyksessä ja kaikki vuorollaan ja osa vuorotta. Ja lopulta kuitenkin:  "Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan  se että Jumala armahtaa."(room. 9:16)