Tässä on viime ajat menneet huonoilla yö unilla. Parituntia kerrallaan maksimissaan ja sit ylös jumppaan käsiä ja ravisteleen uutta verta raajoihin. Ei! En unissanikaan liidaa niin kovia reittejä, että menisin kädet pumppiin pelkästä ajatuksesta. Kyseessä on pidempään vaivannut ja syklisesti pahentunut oire joka tuntuu...tai siis ei tunnu...tuntuu siis tunnottomuutena, puutumisena ja kipuna kyynärvarsissa ja käsissä. Norjan reissun jälkeen oli niin paha että oli pakko käydä lääkärissä. Lääkäri totesi, että on varmaan jotain repeämiä käsissä tai jotain ja anto pillereitä. No pillereillä ylsin siihen 2-3h uniin ja sit taas jumppa käyntiin. Nyt on tilanne se, että tunnottomuutta ilmenee jo päivälläkin ja kiipeämisestä seuraava kipu käytännössä estää kiipeämisen...tai ainakin kehittymisen. Lääkäri aika on varattuna ja katsotaan mihin se johtaa. Tällävälin olen jo foorumeilta löytänyt kohtalo toverin jonka tekstistä olen poiminut syyksi hermopinteen. Hermopinteessä hermo on pinteessä ja näin elimen/raajan/kehon osan toiminta häiriintyy. Hoitona on venyttely, hieronta ja jos huonosti käy, puukko. Nyt olen siis päättänyt aloittaa venyttelyn ja hieronnat. Yritän välttää puukkoa ja kiivetä vieläkin vähemmän...jos se on enää mahdollista. Kun lääkäri käynnin aika koittaa on mielenkiintoista nähdä tekeekö hän mitään diaknoosia. Viimeksi tosiaan olisimme voineet kätellä ja vaihtaa heti reseptin kädestä toiseen toivotelleet hyvästit.
Ei ole muuten ainoa kiipeily vamma käsissäni. Viime vuonna yritin varmistus virheellä päästä eroon vaimon veljestä. Alitajuntani kuitenkin nappasi köydestä kiinni eikä päästänyt irti vaikka olis tuntunut siltä. 12m köyttä käsien läpi tuntuu siltä miltä kuvassa näyttää. No arvokas oppitunti. Vaimon veli selvisi säikähdyksellä, höyhenen kevyt kun on. Pysytäämpä hengissä ettei lajin maine kärsi :)
