Maailmannapa

Nyt, kun edellisestä kirjoituksesta on jo kuukausi, ja edellisestä mainittavasta retkestä jo toistaviikkoa, paineet tuottaa jotain ainutlaatuista kasvavat. Aloitetaan nyt kuitenkin jostain!

Korouoman Ruskea virta oli hyvinkin Liidi kunnossa.

Ainakin, jos liidaajiltamme asiaa kysyttäisiin.
Käytännössä ekanapäivänä koko putous kumisi tyhjyyttään, ja viimeisenä päivänä kivitalon verra tuli ainesta alas. Vasenta laitaa oli silti ihan kiva tikkailla.
Jaskalla(Jaska Jokunen-putous) uskalsin jopa mennä terävään päähän. Treeni mielessä tein ensimmäisen ankkurin jäälle. Paikan valinta onnistui, koska hyvin virtaava putous lirutti vettä jatkuvasti niskaani.

Onneksi kodassa oli lämmin muillakin kuin makkaroilla. 

Tälläisillä reissuilla nautin suunnattomasti asioiden yksin kertaistumisesta. Ihmissuhteiden kirjo kapenee samalla kun intensiteetti kasvaa. Reissussa on hyvä olla oudommassakin porukassa, kunhan muistaa perus kohteliaisuudet. Eli en syö toisen ruokia (ilman lupaa), en käytä toisen hakkuja (ilman lupaa) ja haen välillä juomaveden (ilman eri kehoitusta). Näillä pääsee jo pitkälle...ainakin korouoman pohjalla.

Arki todellisuus pyörii usein omien vaateiden ja oman itsen ympärillä. Koska ihmiskontaktit ovat lyhyt kestoisia ne eivät vaadi meiltä luopumista omasta agendastamme. Neljän viiva kuuden hengen suhteellisen kiinteä yhdessä olo vaatii meiltä omannavan laajennuksen. On otettava toinen huomioon jo ihan itsensä takia. En usko, että se vie pätkääkään pois hyveen merkityksestä, vaikka se tehdäänkin itseään ajatellen.  Lopulta kaikki hyveet johtaa oman navan läheisyyteen. Uskon, että Äiti Teresakin teki sitä, mihin hänellä oli sydämen palo ja Jumalan kutsu. Monesta näkökulmasta tuo nainen oli luopunut paljosta, mutta jos hän sai tehdä sitä, mikä teki onnelliseksi, eikö se ole tärkeämpää, kuin mikään muu ja kaiken lisäksi lähellä omaa napaa :)
Kyse lieneen ennen kaikkea oman napansa löytämisestä. Markkina miehet pyrkivät joka suunnalta tyrkyttämään kaikkea, mikä voisi tyydyttää sinun pienen sisäisen itsesi. Kuitenkin Jumala on luonut (näin uskon) meidät kaikki elämään suhteessa Häneen ja muihin ihmisiin. Kyse ei siis ole siitä saanko sen mitä kaikki muutkin saa ja vähän enemmän, vaan saanko sen mitä minulle kuuluu ja mitä sisälläni kaipaan. Mikä on minun todellinen identiteettini ja miten sen vaatimukset täytän. Identiteetti on jotain niin paljon tärkeämpää kuin talo, tavarat ja ura, että sen etsimiseen kannattaa tuhlata aikaa. Kokeile ja etsi sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi.

Ps. Se ei löydy mainos kuvastoista.